”Ah, miten vapauttavaa on karsia pois turhaa omaisuutta!”

12.03.2019

Miten paljon ihminen tarvitsee tilaa ympärilleen, jotta asunto tuntuu kodikkaalta? Kaupunkikeskusten imu voimistuu jatkuvasti ja yhä useampi haluaa ytimeen, mutta asunnot keskustassa ovat kalliita, ja moni päätyy muuttamaan pieneen vuokra-asuntoon.  Pienen asuntoon mahtuu vain tarpeellisin, ja joudumme kriittisten valintojen eteen: mitä me oikeasti tarvitsemme?  Johtaako Konmarittaminen onneen?

Helpottuneet ja onnellisen näköiset ihmiset julistavat otsikoissa: ”Stressi on muutoksen myötä vähentynyt ja aikaa jää perheen yhteisille harrastuksille siivoamisen sijaan”.  – Kukapa ei tuota haluaisi…    ”Kaappeihin kertyy esimerkiksi mainoskyniä ja heijastimia”.   – Aivan, tulkaapa katsomaan työpöytääni ja kynäpurkkiani: en ikinä ehdi käyttää kaikkia noita kyniä ennen kuin muste kuivuu….

Katson kotona ympärilleni ja etsin epätoivoisesti perusteluja, miksi tarvitsen tätä kaikkea.  Joihinkin tavaroihin liittyy vahva tunneside, ne tuovat muistoja ja ovat siksi arvokkaita, mutta suurin osa tavaroista kotona on vain, koska ne on sinne joskus hankittu silloiseen elämäntilanteeseen tai ne ovat tulleet lahjoina.

Hyvin henkilökohtainen kysymys: asunko mieluummin väljästi lähiössä putkiremonttia lähestyvässä taloyhtiössä vai haluaisinko kaupungin ytimeen karsimaan tavaroitani? – Vastaan itselleni nopeasti, mutta moni tekee toisen päätöksen.

Millaisia asuntoja nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan on äärettömän mielenkiintoinen kysymys. Vahva trendi tällä hetkellä on muuttaminen kaupunkien keskustoihin lähelle kivoja kahviloita, joissa tapaa muita ihmisiä. Lähellä pitää olla kuntosalit ja muut harrastukset, ja ennen kaikkea ihmisvilinää. Suomalaisistakin on tullut sosiaalisia ja sivistyneitä kaupunkilaisia. Toisaalta osassa meistä elää ”metsäläisyys ” ja luonto, mutta luontoon mennään sitten tietoisesti valiten – se ei kuulu arkeen.  Ja osalle riittää läheinen puisto…

Vaikka yksiöt näyttäisivät olevan niitä, joita nimenomaan tarvitaan, trendinä myös nousee vahvasti yhteisöllisyys. Maailmalla isoissa kaupungeissa on yhä harvinaisempaa, että kukaan omistaa tai edes vuokraa asunnon itselleen. Asuminen on kallista ja ihmiset asuvat kimppakämpissä. Joissain huoneissa asuu pariskunta, osassa sinkku, ja yhteiselo on muita suvaitsevaa ja itsenäistä.  Tarvitaanko siis myös isompia asuntoja? Mihin me menemme ja mikä on suunta?

Ja, ennen kaikkea millaisia asuntoja asuntosijoittajan kannattaa hankkia?

Pirjo Timonen